Minkäs takia sitten näin monimutkaisesti mentiin? Eikö olisi ollut helpompi vain vetäistä kaikki maali pois pelkästään tuolla etanoli- tai asetonihauteella? Ja eikö olisi ollut parempi ottaa maali pois koko pöydästä yhdellä kertaa?

Ensimmäisenä kun poistaa tälläisilla kemikaaleilla maalia, täytyy ottaa huomioon, että molemmat, etanoli ja asetoni, hauihtuvat nopeasti, joten sen takia niiden kanssa työskennellessä on aiheellista työstää pientä aluetta kerralla. Sitten kun vielä sattui lämpimät säät olemaan samaan aikaan niin olihan se siitäkin syystä parempi työstää pienempi alue kerralla. Muuten kaverini olisi tehnyt turhaa työtä kun hän olisi aloittanut maalin poiston ja pehmennnyt maali olisi ehtinyt kuivata loppupäästä etanolin tai asetonin haihtuessa kun vaikka haudetta olisikin avannut pienen pätkän kerrallaan. Etanoli taasen ei noihin pöydän reunojen maalialueille purrut ihan niin hyvin pohjaan asti ja asetoni olisi vaatinut pitemmän vaikuttamisajan mutta sekin olisi sitten tiivisti tehdystä hauteesta huolimatta ehtinyt kuivahtaa, joten oli parempi tässä tapauksessa tehdä tuo sivujen maalinpoisto kahdessa osassa. Päydän kannesta kaverini oli taasen havainnut, että siitä maali lähti hyvin pelkällä etanolilla. Kannesta maali saatiinkin poistettua pelkästään etanolihauteella, joka lähtikin melkoisen iloisesti paria pientä kohtaa lukuunottamatta. Mutta hiomalla saatiin loputkin maalinrippeet poistettua. Joskus tämä on kyllä hiukan mysteerinen ala.

Sitten kun pinnasta oli maalit poistettu ja kaunis tammipuupinta saatu esiin ja sen pinta hiottua, olikin vesipetsauksen vuoro. Petsauksessa käytettiin tumman tammen- ja hiukan muotiruskea petsivärin sekoiteusta. Sen jälkeen olikin shellakan levittämisen vuoro. Shellakka lakkahan on etanolin ja sellaisen ötökän kuin kikeliinikirvelin tuottaman kakan (joka hartsiutuu) seos. Hyhhyh... Kaikenlaisia aineita nuo restauroijat käyttävätkin työssään. Shellakka kuivahtaa nopeasti pintaan levittämisen jälkeen mutta seuraavaa lakkauskerroksen levitystä varten täytyykin odottaa tunti, jotta pinnasta tulisi hyvä. Noita shellakkakerroksia levitettäänkin n. 10 kerrosta. Joskus vähemmän joskus enemmän, riiippuen halutusta kiiltoasteesta. Tässä tapauksessa levitettiin 8 kerrosta shellakkaa pöydän pintaan. Muutaman lakkauskerroksen välissä pinta hiotaan kevyesti erittäin hienolla hiomapaperilla.

Mutta voihan surkeutta! Tuossa pöydän kanssa ensimmäisellä hiomakerralla kaverini hioi hiukan liian karkealla hiomapaperilla lakattua pintaa ja pieniin paikkoihin pöydän kannessa tulikin pienen pieniä alueita, joista petsaus hioutui hiukan pois. Kaverini yritti paikata ensin noita pieniä aluita, mutta ne alkoivatkin häiritä sitä liikaa, joten se päätti poistaa jo lakatut shellakka kerrokset ja petsin ja tehdä petsauksen ja lakkauksen alusta uudestaan. Näin voi joskus käydä parhaimmillekkin meistä.

Toisella kerralla se shellakointi ja välihiominenkin meni nappiin ja kahdeksan shellakka kerroksen jälkeen viimeiseksi levitettiin pöydän pinnalle Liberonin väritön antiikkivaha.

Lopussa sitten yhdessä nautiskeltiinkin kaverini kanssa parvekkeella riiputuolissa.


Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa.
Nähdään seuraavalla kerralla
-Protoni

p.s. Voit katsoa lyhyen videon tuosta pöydän työprosessista Youtubesta ja voit myös tutustua kaverini kirjoituksiin Buy Me a Coffeessa.

Voi pojat!
Kaverini julkaisee noita kirjoituksiaan Buy Me a Cofeessa ja minäkin sain nyt sinne oikein oman kuukausiklubi osion. HipHei!
Minun klubissani saat lukea blogikirjoituksiani ennakkoon sekä kuulla muista Seepiaketun kuulumisista. Mutta älä sitten paljasta tuolle kaverilleni, että minä olen sinulle noita sen kuulumisia kertonut.

Pääset tutustumaan minun Klubiini (sekä mahdollisesti tuon kaverini kirjoituksiin) alla olevan painikkeen kautta.

-Protoni

Hei taas! Tänään ajattelin kertoa työstä, johon kaverini saa useimmiten hyvän inspiksen syksyisin ja keskikeväällä, nimittäin kynttilöistä. Se on itseoppinut kynttilämaakari tai sitä nimitystä hän itsestään käyttää.

Kynttilämassa aineksia on monenlaisia. Tutuimpia ovat monelle varmasti steariini- ja parafiinirae. Uutuutena kynttilämassaaineena on viime vuosina noussut soijavaha.

Kynttilöitä voi valmistaa kahdella tapaa; upottamalla ja valamalla. Kaverini on erikoistunut enempi tuohon kynttilöiden valamiseen. Toki sitten helpoin tapa tehdä omia kynttilöitä on kiertää sydänlangan ympärille mehiläisvahalevy.

Kaverini rakastaa värien käyttöä. Värejä ja muotojahan noista sen tekemistä kynttilöistä ei puutu. Kynttilämassan värjäykseen on saatavilla omat väripigmenttipellettejä tai jauheita. Kynttilöille on olemassa myös omat maalinsa.

Oikeanlaisen kynttiläsydänlangan etsintä onkin oma lukunsa. Vaikka sydänlangoissa on suuntaa antavat ohjeet siitä minkä paksuinen sydänlanka soveltuu minkäkin kokoiseeen kynttilän halkaisijaan, niin aina  ei tietty sydänlanka sovellukkaan tietyn muotoiseen kynttilään, vaikka sen halkaisija olisikin ns. sydänlangalle oikea. Kokeilemalla sen sitten löytää.

Valmiiden muottien käyttämisen lisäksi kaverini kokeilee miten erilaiset materiaalit, joita löytyy kotoa, soveltuisivat kynttilöiden muoteiksi. Näitä ovat mm. vessa- ja käsipyyhepaperihylsyt, tyhjät maitopurkit, tyhjät shamppoopullot sekä keltuaisista ja valkuaisista tyhjennetyt kokonaiset kananmunankuoret. Monista leipomiseen käytetyistä silikonimuoteista saa myös hauskoja muotteja kynttilöihin.

Syötävän hyvän näköisiähän ainakin nuo sen tekemät kakkukynttilät ovat. Hauska tietoisku muuten; kaverini haki aikoinaan kondiitorilinjalle mutta ei päässyt sinne. Noita sen kakkukynttilöitä katsellessa ei voi muuta kuin sanoa, että minkä kondiittoritaiteilijan maailma hänessä menettikään.

Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa.
Nähdään seuraavalla kerralla.
-Protoni