<![CDATA[Seepiakettu - Blogi suomeksi]]>Sat, 13 Jun 2026 21:27:36 -0700Weebly<![CDATA[Protonin työpäiväkirja - Hei, me liimataan!]]>Mon, 02 Mar 2026 08:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-hei-me-liimataan
Tervehdys taas kaikki karvakuonokansa sekä heidän kaksijalkaiset ystävänsä!

Tänään taas sitten puhutaan hiukan liimoista. Ja sitähän voisi taas lähteä miettimään, että ompas siinä taas aihealue mistä puhua. Eikös se ole aika yksinkertaista, että käyt ostamassa kaupasta Erikeeper pullon tai jonkin muun liimapuikon ja siinähän sitä liima sitten sinulla on. Thats it.

Ja kyllähän se niin on, että saat liimaa kätevästi melkein mistä vain kaupasta ostaa. Restauroija ja konservoija kuitenkin liimoista puhuessaan puhuu aikapaljon eläinliimoista. Eläinliimoihinhan kuuluvat sellaiset kuin nahkaliima, kalaliima, jänisliima, luuliima ja sampiliima. Eläinliimojen nimen etuososa paljastaa mistä kyseinen liima on valmistettu. Eli esimerkiksi kalaliimahan on valmistettu keittämällä kalan rustoja ja ruotoja.

Moni näistä eläinliimoista myydään kovina eläinliimakiteinä, joista sitten valmistetaan käyttöön juoksevaa liimaa vesihauteessa. Jokaisella eläinliimalla voi olla hiukan eri pääkäyttökohteensa. Esimerkiksi jänisliimaa suositaan parhaana liimana käytettäväksi vesikultaukseen, sampiliimaa taas käyttävät etupäässä taidekonservaattorit ja kalaliimaa käytettään silloin kun tarvitaan hiukan pitempi työstöaika kuin mitä esimerkiksi nahkaliimalla tai jänisliimalla on. Nahkaliimanhan me muistamme liimamaalin ainesosana.

Siinähän sitä erillaisia liimoja sitten on.
Liimasta, oli se sitten eläinliimaa tai PVAc-liimaa, ja puupölystä saa tehtyä kätevästi puupölykittiä, jolla voi sitten paikkailla tarvittaessa puisen huonekalun reikiä.
Eläinliiman puhdistus on verrattain helppoa kiehuvan kuuman veden avulla.
Paksumman PVAc-liimakerroksen puhdistukseen joutuu käyttämään apuna teräaseita sekä mahdollisesti hiukan pehmittämään vanhaa liimaa aluksi metyyliselluloosalla.
No miksi sitten käyttää näitä liimoja, joiden työstöön valmistuminenkin vie aikaa? Eikö se olisi vain yksinkertaisempaa kipaista hakemaan se liimaputteli kaupasta? Noh, ystäväiseni, yksi eläinliimojen eduista on se, että ne ovat sitten helpommin puhdistettavissa ja poistettavissa kiehuvan kuuman veden avulla kuin mitä PVAc-liimat joihin Erikeeperkin lukeutuu. Pieni ohut kerros PVAc-liimaa saa kyllä suhteellisen helposti poistettua mutta jos sitä on vähän isompi ja paksumpi läntti niin siinäpä se työmäärä sitten kasvaakin kun sitä alat siinä poistamaan. Erikeepperhän on juoksevana eli aktiivisena ollessaan veteen liukeneva mutta kuivuttuaan ei enään liukenekkaan niin hyvin veteen kuin mitä esimerkiksi eläinliimat tekevät.

Taashan nuo restauroijat hieman haisevat liimoinensa sillä hajuahan noissa eläinliimoissa aktiivisena ollessaan kyllä on ja jokaisella eläinliimalla on oma ominaishajunsa, joista jotkin erottuvat toisistaan selvemmin ja jotkut vähän vähemmän.

Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa.
Nähdään taas ensi kerralla.
-Protoni
]]><![CDATA[Hyvää joulua!]]>Tue, 24 Dec 2024 08:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/hyvaa-joulua
Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Toivottaa Seepiaketun mahtitiimi
Protoni ja Laura
]]><![CDATA[Protonin työpäiväkirja - Pikkupöydän pintakäsittely]]>Tue, 10 Sep 2024 07:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-pikkupoydan-pintakasittely
Terve taas! Protoni se täällä taas kirjoittelee.
Kaverini sai työtilauksen tehdä kyseisen mustan maalin saaneen pöydän uudelleen pintakäsittelyn. Kyllähän siinä ensin neuvoteltiin, että mitä sen kanssa tehtäisiin. Päädyttiin lopulta siihen, että maalin poistamisen jälkeen pinta petsattaisiin ja käsiteltäisiin shellakalla sekä carnouba-mehiläisvahaseoksella. 

Ensin kaverini teki pöydälle koehaudepoistot nähdäkseen miten ja minkä ajan sisällä maali reagoisi eri kemikaaleihin. Kokeilujen jälkeen kaverini päätti käyttää kahta erilaista kemikaalihaudetta pöydän sivuille. Ensin se laittoi etanoliin kastetut käsipyyhepaperit pieneltä väliltä pöydän reunojen pintaan, jonka jälkeen märät paperit päällystettiin kelmulla tiivisti, jonka jälkeen hauteen annettiin vaikuttaa noin 45 minuuttua. Siitä se sitten 45 minuutin päästä poisti pehmennneen maalin pintakerroksen tylpällä voileipäveitselle sekä teelusikalla. Joskus sitä tälläisissa töissä osoittautuvat yksinkertaiset välineet kaikista parhaiksi. Toinen haude olikin sitten asetonihaude, jonka tehtiin saman kaavan mukaan kuin etanoli mutta annettiin vaikuttaa noin puolituntia ja vaikutusajan jälkeen poistettiinkin sitten loput maalit.
Minkäs takia sitten näin monimutkaisesti mentiin? Eikö olisi ollut helpompi vain vetäistä kaikki maali pois pelkästään tuolla etanoli- tai asetonihauteella? Ja eikö olisi ollut parempi ottaa maali pois koko pöydästä yhdellä kertaa?

Ensimmäisenä kun poistaa tälläisilla kemikaaleilla maalia, täytyy ottaa huomioon, että molemmat, etanoli ja asetoni, hauihtuvat nopeasti, joten sen takia niiden kanssa työskennellessä on aiheellista työstää pientä aluetta kerralla. Sitten kun vielä sattui lämpimät säät olemaan samaan aikaan niin olihan se siitäkin syystä parempi työstää pienempi alue kerralla. Muuten kaverini olisi tehnyt turhaa työtä kun hän olisi aloittanut maalin poiston ja pehmennnyt maali olisi ehtinyt kuivata loppupäästä etanolin tai asetonin haihtuessa kun vaikka haudetta olisikin avannut pienen pätkän kerrallaan. Etanoli taasen ei noihin pöydän reunojen maalialueille purrut ihan niin hyvin pohjaan asti ja asetoni olisi vaatinut pitemmän vaikuttamisajan mutta sekin olisi sitten tiivisti tehdystä hauteesta huolimatta ehtinyt kuivahtaa, joten oli parempi tässä tapauksessa tehdä tuo sivujen maalinpoisto kahdessa osassa. Päydän kannesta kaverini oli taasen havainnut, että siitä maali lähti hyvin pelkällä etanolilla. Kannesta maali saatiinkin poistettua pelkästään etanolihauteella, joka lähtikin melkoisen iloisesti paria pientä kohtaa lukuunottamatta. Mutta hiomalla saatiin loputkin maalinrippeet poistettua. Joskus tämä on kyllä hiukan mysteerinen ala.

Sitten kun pinnasta oli maalit poistettu ja kaunis tammipuupinta saatu esiin ja sen pinta hiottua, olikin vesipetsauksen vuoro. Petsauksessa käytettiin tumman tammen- ja hiukan muotiruskea petsivärin sekoiteusta. Sen jälkeen olikin shellakan levittämisen vuoro. Shellakka lakkahan on etanolin ja sellaisen ötökän kuin kikeliinikirvelin tuottaman kakan (joka hartsiutuu) seos. Hyhhyh... Kaikenlaisia aineita nuo restauroijat käyttävätkin työssään. Shellakka kuivahtaa nopeasti pintaan levittämisen jälkeen mutta seuraavaa lakkauskerroksen levitystä varten täytyykin odottaa tunti, jotta pinnasta tulisi hyvä. Noita shellakkakerroksia levitettäänkin n. 10 kerrosta. Joskus vähemmän joskus enemmän, riiippuen halutusta kiiltoasteesta. Tässä tapauksessa levitettiin 8 kerrosta shellakkaa pöydän pintaan. Muutaman lakkauskerroksen välissä pinta hiotaan kevyesti erittäin hienolla hiomapaperilla.

Mutta voihan surkeutta! Tuossa pöydän kanssa ensimmäisellä hiomakerralla kaverini hioi hiukan liian karkealla hiomapaperilla lakattua pintaa ja pieniin paikkoihin pöydän kannessa tulikin pienen pieniä alueita, joista petsaus hioutui hiukan pois. Kaverini yritti paikata ensin noita pieniä aluita, mutta ne alkoivatkin häiritä sitä liikaa, joten se päätti poistaa jo lakatut shellakka kerrokset ja petsin ja tehdä petsauksen ja lakkauksen alusta uudestaan. Näin voi joskus käydä parhaimmillekkin meistä.

Toisella kerralla se shellakointi ja välihiominenkin meni nappiin ja kahdeksan shellakka kerroksen jälkeen viimeiseksi levitettiin pöydän pinnalle Liberonin väritön antiikkivaha.

Lopussa sitten yhdessä nautiskeltiinkin kaverini kanssa parvekkeella riiputuolissa.


Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa.
Nähdään seuraavalla kerralla
-Protoni

p.s. Voit katsoa lyhyen videon tuosta pöydän työprosessista Youtubesta ja voit myös tutustua kaverini kirjoituksiin Buy Me a Coffeessa.
Picture
]]><![CDATA[Protonin työpäiväkirja - koriste- ja mukailumaalaus]]>Wed, 17 Jul 2024 07:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-koriste-ja-mukailumaalaus
Terve taas kaikki karvakorvakaverit. Jonkinhan aikaa tässä on vierähtänyt edellisestä kirjoittelustani mutta sellaista se on välillä tämä luovan bloggarikoiran elämä. Puhutaampas sitten tällä kertaa koriste- ja mukailumaalauksesta.

Tuo kaverini kävi huonekalu- ja rakennusmaalarinkoulun Haukiputaalla Osaossa. Kaverini on kiinnostunut erilaisisten materiaalien mukailutekniikoista ja ne tekivätkin sitä koulussa hieman keskivertoa enemmän. Mukailutekniikoilla nimensä mukaisesti mukailemaan eri tekniikoilla erilaisia materiaalipintoja kuten puuta, marmoria ja muita kivilajeja. Jos pinta halutaan vanhentaa kutsutaan sitä patinoinniksi. 

Koriste-ja mukailumaalauksia ei ole käytetty vain huonekaluissa vaan myöskin rakennuksissa. Joskus rakennuksissa on käytetty esimerkiksi oikeaa marmoria ja jotain marmorin mukailutekniikkaa vierekkäin tai sitten joissakin talon osissa on käytetty oikeaa arvopuuta seinälistoina kun taas jossain osissa taloa on samanlaiset listakohdat mukailumaalattu. Esimerkiksi Suomen suurimmassa sirkustalossa, jota myös joskus eduskuntataloksi kutsutaan, on käytetty vierekkäin oikeaa marmoria sekä kipsitekniikalla mukailtua marmoria (suomeksi stukkomarmori tai scagliola).  Ja mikäköhän järki siinäkin on ollut käyttää imitointitekniikka, jos on ollut varaa laittaa oikeaa marmoria? Siinäpä on kysymys johon minulla ei ole vastausta. Joskushan kyse on varmasti ollut myös rahallisten resurssien rajallisuudesta mutta joskus on varmaankin mukana myös ollut ammattikunnan ammattiylpeys omasta osaamisesta ja halu näyttää kuinka hyvin osataan ja hallitaan jokin opeteltu taito. Mikäänhän taito ei kehity, jos ei sitä harjoittele.

Mukailumaalaukseen on saatavilla kaikenlaisia siveltimiä pensseleitä sekä muita apuvälineitä kuten leikattuja kumilastoja tai sulkia. Kuitenkin jotkin vaikuttavimmat mukailumaalaukset on tehty sormilla. Näppärä asia nuo ihmisten sormet. Erityisesti kun ne antavat ruokaa ja rapsuttavat meitä koirakavereita korvan takaa.

Pohjoismaissa onkin ollut paljon upeita koristemaalausperinteitä. Malleja otetiinkin toki paljon ulkomailta mutta myös oman luonto (kuten mustikat ja muut marjat), uskonnolliset tarinat sekä jokapäiväiset kylän elämä tarjosivat paljon koristemaalauksien aiheita. Torniojokilaaksoon esimerkiksi syntyi oma upea paikallinen värikäs koristemaalausperinteensä.

Koristemaalarit Suomessa jaettiin kahteen kastiin; kirkkomaalarit sekä kiertävät maalarit. Ainakin Suomessa osalla koristemaalareista oli myös taipumusta juoppouteen. Kaverini opettaja kertoi erään rakennuksen koristemaalauksesta, jossa oli havaittavissa selvästi milloin maalari oli hiukan ottanut öylätttiä ja milloin taas oli ollut töissä hiukan heikommassa hapessa. Kyseisen paikan koristemaalauksessa oli välillä hiukan isompaa ja leveämmällä kädellä maalattua koristetta ja taas sen perässä pienempää ja huomattavasti tärisevämmällä kädellä maalattua kuviota. Maalarit saattoivatkin myös purkaa omia tuntojaan maalattuihin mietelauseisiin esimerkiksi näin: "Älä Herra rankaise minua vaikka olenkin juovuksissa". Muuten mietelauseiden teksteinä toimivat myös paljon raamatun sitaatit.

Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa.
-Protoni
Kaverini tekemiä kotiste- ja mukailumaalauksia.
Kehyksen korjasukohtaan on ensin tehty paikkapala, joka on sitten maalattu ja patinoitu paikan yhteen sulauttamiseksi muun kehysten osien kanssa.
]]><![CDATA[Protonin klubi Buy Me a coffeessa]]>Fri, 05 Jul 2024 10:02:54 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-klubi-buy-me-a-coffeessaVoi pojat!
Kaverini julkaisee noita kirjoituksiaan Buy Me a Cofeessa ja minäkin sain nyt sinne oikein oman kuukausiklubi osion. HipHei!
Minun klubissani saat lukea blogikirjoituksiani ennakkoon sekä kuulla muista Seepiaketun kuulumisista. Mutta älä sitten paljasta tuolle kaverilleni, että minä olen sinulle noita sen kuulumisia kertonut.

Pääset tutustumaan minun Klubiini (sekä mahdollisesti tuon kaverini kirjoituksiin) alla olevan painikkeen kautta.

-Protoni
]]><![CDATA[Protonin blogi - Blogin täytti yksi vuotta!]]>Mon, 05 Feb 2024 08:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-blogi-blogin-taytti-yksi-vuotta
Tervehdys taas.

Minun blogi se vain taytti tämän 2024 vuoden tammikuussa yhden vuoden. HYVÄ MINÄ!!!

On tämä koira bloggarin elämä kyllä hiukan rankkaa kun pitää vähintään toisella silmällä vahtia tuota kaveriani.

Jatketaan harjoituksia ja katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessan.

-Protoni
]]><![CDATA[Protonin työpäiväkirja - 1940-luvun Asko nojatuolin verhoilu]]>Thu, 21 Dec 2023 08:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-1940-luvun-asko-nojatuolin-verhoilu
Terve taas! Tällä kertaa kertoilen tuosta 1940-luvun asko nojatuolin verhoilusta. Tuon nojatuolin purkamisesta kerroinkin jo.

Verhoilutarvikkeita odotellessaan kaverini hoiti tuon tuolin rungon valmiiksi. Tuolin rungossa oli siellä täällä haaleita maaliroiskeita. Kaverini putsasi ja puhdisti tuolin rungon pölyistä jonka jälkeen hän puhdisti varovasti rungossa olevat pienet valkoiset maaliroiskeet lakkabensiinin, veden ja fairyn sekoituksella. Fairy toimii tuossa seoksessa emulgaattorina eli mahdollistaa veden ja öljypohjaisen aineen sekoittumisen. Tulipas tuosta seoksesta kyllä pahat hajut. Hyh! Ja sitten tuo kaverini jaksaa nurista, että minä haisen mukamasti pahalle pihalla ryönäämiseni jäljiltä.

Lähdekirjallisuuttakin tuo kaverini hankki jonkin verran, homman tueksi. Mielenkiintoisin kirja sille oli tuo 1920-luvun verhoilukirja.
Selkänojan verhoilu olikin työvaiheiltaan yksinkertaisempi. Selkänoja imuroitiin ensin pölystä alhaisimmalla mahdollisella imuteholla. Selkänoja imuroitiinkin yhden kerran läpi, sillä imurin suun ympärille laitettusta sukan pöly- ja nukkakertymästä näki, että imuri imi pölyn mukana jonkin verran alkuperäisen kankaan nukkaa eikä toista imurointi kertaa haluttu tehdä liaallisen nukan irtoamisen takia. Alkuperäisen kankaan päälle ommeltiin valkaisemattomasta lakanakankaasta suoja vanhan ja uuden kankaan väliin ja lakanakankaan päälle ommeltiin päälykangas. Hauskaa tuosta selkänojan kankaasta olikin löytää Askon metallinen leima nojatuolin selkäpuolen alaosasta.

Entäs mitä tästä opimme? Meriheinän laiton ja ainelankojen ja reunatuki ompelun lisäksi uutena suosikki verhoilutyövaiheena tuli tereen ompelu. Kehitettavää olisi sitten noissa tuolin istuinten kulmien kanssa sekä ajankäytön arvioinnissa. Olisikin varmaan hyvä kertoa kahdella kuhunkin verhoilun työvaiheeseen käytetty aika. Tai sitten sen voisi myös kertoa kolmella, jos haluaa ottaa Murphyn lain huomioon.

Nyt minä toivotankin kaverini kanssa kaikille teille karvakorville oikein mukavaa ja rauhallista joulua sekä onnellista uutta vuotta.
-Protoni&Laura

Hui kauhistus, mitä kaikkenlaisia neuloja sitä verhoilijalla onkaan käytössään; on heftaneulaa, prylliä, kaksikärkineulaa, purjeneulaa, säkkineulaa, käyräneulaa ja tavallisia nuppineulojakin.

Kaiken kaikkiaahan tuon nojatuolin istuimen työjärjestys oli kutakuinkin seuraavanlainen purkamisen jälkeen; satulavöiden kiinnitys kehikkoon, tiheän säkkikankaan kiinnitys kehikkoon, epedan joustinten sidonta, epedan kiinnitys kehikkoon, keskitiheän säkkikankaan kiinnitys epedan ympärille, ainelankojen ompelu, meriheinän laitto ainelankoihin, tiheän säkkikankaan kiinnitys meriheinän päälle, läpiveto-ompeleiden teko, tuolin täytteiden muotoilu eli pryllays, reunatukiompeleiden ompelu kahteen tasoon, läpiveto-ompeleiden kiristys, harmaavanun laitto, harvan säkkikankaan ompelu, sivukulmien täytteiden ompelu, valkaisemattoman lakanakankaan ompelu ja kiinnitys sekä lopuksi päälykankaan ompelu ja kiinitys, johon kuului myös tereen eli istuimen reunan kiertävän koristenauhan ompelu.
]]><![CDATA[Protonin työpäiväkirja - kynttilät]]>Mon, 25 Sep 2023 07:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-kynttilatHei taas! Tänään ajattelin kertoa työstä, johon kaverini saa useimmiten hyvän inspiksen syksyisin ja keskikeväällä, nimittäin kynttilöistä. Se on itseoppinut kynttilämaakari tai sitä nimitystä hän itsestään käyttää.

Kynttilämassa aineksia on monenlaisia. Tutuimpia ovat monelle varmasti steariini- ja parafiinirae. Uutuutena kynttilämassaaineena on viime vuosina noussut soijavaha.

Kynttilöitä voi valmistaa kahdella tapaa; upottamalla ja valamalla. Kaverini on erikoistunut enempi tuohon kynttilöiden valamiseen. Toki sitten helpoin tapa tehdä omia kynttilöitä on kiertää sydänlangan ympärille mehiläisvahalevy.

Kaverini rakastaa värien käyttöä. Värejä ja muotojahan noista sen tekemistä kynttilöistä ei puutu. Kynttilämassan värjäykseen on saatavilla omat väripigmenttipellettejä tai jauheita. Kynttilöille on olemassa myös omat maalinsa.

Oikeanlaisen kynttiläsydänlangan etsintä onkin oma lukunsa. Vaikka sydänlangoissa on suuntaa antavat ohjeet siitä minkä paksuinen sydänlanka soveltuu minkäkin kokoiseeen kynttilän halkaisijaan, niin aina  ei tietty sydänlanka sovellukkaan tietyn muotoiseen kynttilään, vaikka sen halkaisija olisikin ns. sydänlangalle oikea. Kokeilemalla sen sitten löytää.

Valmiiden muottien käyttämisen lisäksi kaverini kokeilee miten erilaiset materiaalit, joita löytyy kotoa, soveltuisivat kynttilöiden muoteiksi. Näitä ovat mm. vessa- ja käsipyyhepaperihylsyt, tyhjät maitopurkit, tyhjät shamppoopullot sekä keltuaisista ja valkuaisista tyhjennetyt kokonaiset kananmunankuoret. Monista leipomiseen käytetyistä silikonimuoteista saa myös hauskoja muotteja kynttilöihin.

Syötävän hyvän näköisiähän ainakin nuo sen tekemät kakkukynttilät ovat. Hauska tietoisku muuten; kaverini haki aikoinaan kondiitorilinjalle mutta ei päässyt sinne. Noita sen kakkukynttilöitä katsellessa ei voi muuta kuin sanoa, että minkä kondiittoritaiteilijan maailma hänessä menettikään.

Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa.
Nähdään seuraavalla kerralla.
-Protoni

]]><![CDATA[Protonin työpäiväkirja - nojatuolin purkaminen]]>Wed, 20 Sep 2023 05:27:47 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-nojatuolin-purkamien
No niin. Nytpä kerronkin teille kaverini verhoilemasta nojatuoli-projektista. Aloitetaan sen purkamisesta.

Nojatuolin selkänojasta ja istuinosasta olikin jo irrotettu runkoon kiinittyvät ruuvit ja istuinosasta otettu päälykanags pois kun se tuli tuolle kaverilleni. Rungolle itselleen ei tässä tapauksessa tarvitse tehdä paljoakaan. Yksi pieni halkeama pitää liimata, pölyt ja pienet roiskeet puhdistettava ja kevyt pintakäsittely öljyllä. Käsinojissa on eniten kulumaa mutta niiden annetaan olla. Aina ei ole tarpeen poistaa vanhaa pintakäsittelyä ja tehdä uusi.

Nojatuolin selkänojasta paljastuikin hauska yllätys kun sinisen kuluneen päälykankaan alta paljastui nojatuolin alkuperäinen päälykangas. Alkuperäinen kankan värit olivat kulahtaneet mutta irronneiden nappien ja selkänojan istuinosaa vasten jääneestä alaosasta näkyi alkuperäistä tummemman vihreän väriä. Löydätkö nämä paikat kuvasta? Selkänojan alkuperäisen kankaan kohdalta tehtiin sellainen mukava päätös, että se jätetään paikoilleen ja uuden ja vanhan verhoilukankaan väliin laitetaan valkaisematon lakanakangas antamaan hiukan suojaa alkperäiselle kankaalle. Alkupeäräinen kangas kun ei ollut ihan mahdottoman huonossa kunnossa ja kulunut, eikä kankaan alla oleva taustapahvi tuntunut olevan vahnigoittunut tai irronnut. Siinä sitä on sitten seuraavalle verhoilijalle hämmästelyä ja ihmettelyä.

Tuolin istuinosan sisuksista löytyi purettaessa harvaa ja tiheää säkkikangasta, harmaavanua, meriheinää ja satulavyöt. Sitten tuolin sisuksista löytyi myös epeda-niminen hökötys. Jaa-aa, että mikä ihmeen epeda? Epeda on nykyisin käytöstä poistunut jousitusjärjestelmä jossa on kaksi yhtenäistä metalli kehystä, joiden väliin on kierretty limittäin rautalangasta jousia. Tuosta epedasta ja sen valmistuksesta onkin hankala löytää mitään tietoa. Siinä sitä onkin kaverilleni pähkäiltävää mitä sen kanssa tekisi. Olisi aina mukavaa säilyttää alkuperäiset keksinnöt ja osat. Kuitenkin tuosta epedasta on silmin nähtävissä, minkä myös tunsi tuolissa istuessaan, että siihen kohtaan missä peffa yleensä on istuttaessa, ovat jouset painuneet alemmaksi ja löystyneet enemmän kuin mitä muut epedan alueen joustimet. Nyt sitten jättäisikö se tuon epedan kokonaan pois ja laittaisi uuden jousituksen sen tilalle vai jättäisi epedan paikoilleen ja yrittäisi sitoa joustimet niin että ne tulisivat mahdollisimman hyvin samalle tasolle muiden joustinten kanssa vai yrittäisikö se vaihtaa ja kiertää löystyneiden joustinten tilalle uudet joustimet rautalangasta?

Tämöistä turinaa minulla oli tällä kertaa. Kirjoittelen sitten myöhemmin lisää itse tuosta verhoilusta.

-Protoni
Nojatuoli sellaisenaan kuin se tuli kaverilleni.
Selkänojasta paljastunut alkuperäinen kangas.
Istuimesta löytynyt epeda.
]]><![CDATA[Protonin työpäiväkirja - maalit]]>Fri, 25 Aug 2023 07:00:00 GMThttps://www.seepiakettu.com/blogi-suomeksi/protonin-tyopaivakirja-maalit
VUFF!
​
Terve taas. Puhutaan tänään aiheesta, jota näkyy paljon joka päiväisessä elämässä; maaleista. Mutta eikös se maali ole vain jotakin joka tulee maalitörpöstä tai tuubista?

Maali on koko yksinkertaisuudessaan pigmentin ja sideaineen seos. Perinnemaaleihin voidaan lukea seuraavat maalit: punamultamaali, kalkkimaali, öljymaali kaseiinimaali, tempera(maali) ja liimamaali. 

Punamultamaali on varmaankin suomalaiselle se tutuin perinnemaali ja herättää mielikuvia punaiseksi maalatusta puutalosta, navetasta tai ladosta. Punamulta maalin pääkeitosaineita ovat vesi, viljajauhot ja punamulta. Sitten siihen lisätään vielä lisäaineita, jotka saattavat vaihdella reseptistä riippuen. Lisäaineita voivat olla mm. kylmäpuristettu pellavaöljy, rautavihtrilli, kuparivihtrilli ja terva.

Kalkkimaalia käytetään kalkki- ja kalkkisementtirapattujen pintojen maalaamiseen ja se valmistetaan hautakalkkitahnasta jonka annetaan seistä vedessä kaksi tai kolme vuorokautta. Seisseestä kalkkiveteen lisätään sitten pigmentti. Tuohon kalkkimaaliin maalaamiseen on olemassa oma siveltimensä, jolla sitä levitetään ja kalkkimaalin levittäminen suoritetaan pyörivin liikkein.

Öljymaali soveltuu sekä ulko- ja sisätilojen puupinnoille. Öljymaalin sideaineena käytetään tänä päivänä enimmäkseen keitettyä pellavaöljyä eli vernissa joka sekoitetaan pigmenttien kanssa. Suomessa on myös käytetytty öljymaalin sideaineena hylkeenrasvasta keitettyä traania ja kalaöljyä. Koska öljymaali kuivuu hitaasti, voidaan sen sekaan laittaa pari tippaa kuiviketta eli sikkatiiviä nopeuttamaan kuivumista. Öljymaalia voi ohentaa tärpätillä.

Kaseiinimaali voi olla monelle vähän vieraampi. Toiselta nimeltä sitä voidaan kutsua myös maitomaaliksi. Arvaatkos nyt mikä on kyseisen maalin sideaine? Maitohan se. Ei kuitenkaan koko täysrasvainen maito vaan vähärasvainen. Sideainetta pystytään myös uuttamaan esim. raejuustosta. Kaseiinimaalia käytetään sisätiloissa.

Temperamaalia moni on nähnyt ortodoksikirkkojen ikonimaalauksissa mutta sitä on käytetty myös sisätiloissa sekä huonekaluissa. Temperan sideaineena on yleensä kananmuna, vernissa ja vesi. Ainesosat lisätään edellä mainitussa järhestyksessä, jotta seos onnistuu. Viimeiseksi sitten sekoitetaan seos pigmenttien kanssa.

Jos olet Oulun alueella, käy toki katsomassa Haukiputaan kirkon maalauksia. Ne on tehty liimamaalilla. Liimamaalin sideaineena on eläimen nahasta (esim. lehmän) ja/tai luista keitetty liima. Liiman sekaan lisätään vettä ja liitua. Liimamaali on vesiliukoinen, joten se ei sovellu ulkoseinille tai kosteisiin tiloihin.

Perinnemaalien kanssa työskentely ei ole oikein herkkänokkaisten hommaa sillä aika monesta maalista lähtee kyllä aika eläimellinen haju.

Tässä olivat minun turinani tällä kertaa.
Nähdään seuraavalla kerralla
-Protoni
Vesivärit ovat pigmentin ja arabikumin seos.
Kynttilälampetti on maalattu eläinliimamaalilla.
]]>