Minkäs takia sitten näin monimutkaisesti mentiin? Eikö olisi ollut helpompi vain vetäistä kaikki maali pois pelkästään tuolla etanoli- tai asetonihauteella? Ja eikö olisi ollut parempi ottaa maali pois koko pöydästä yhdellä kertaa?
Ensimmäisenä kun poistaa tälläisilla kemikaaleilla maalia, täytyy ottaa huomioon, että molemmat, etanoli ja asetoni, hauihtuvat nopeasti, joten sen takia niiden kanssa työskennellessä on aiheellista työstää pientä aluetta kerralla. Sitten kun vielä sattui lämpimät säät olemaan samaan aikaan niin olihan se siitäkin syystä parempi työstää pienempi alue kerralla. Muuten kaverini olisi tehnyt turhaa työtä kun hän olisi aloittanut maalin poiston ja pehmennnyt maali olisi ehtinyt kuivata loppupäästä etanolin tai asetonin haihtuessa kun vaikka haudetta olisikin avannut pienen pätkän kerrallaan. Etanoli taasen ei noihin pöydän reunojen maalialueille purrut ihan niin hyvin pohjaan asti ja asetoni olisi vaatinut pitemmän vaikuttamisajan mutta sekin olisi sitten tiivisti tehdystä hauteesta huolimatta ehtinyt kuivahtaa, joten oli parempi tässä tapauksessa tehdä tuo sivujen maalinpoisto kahdessa osassa. Päydän kannesta kaverini oli taasen havainnut, että siitä maali lähti hyvin pelkällä etanolilla. Kannesta maali saatiinkin poistettua pelkästään etanolihauteella, joka lähtikin melkoisen iloisesti paria pientä kohtaa lukuunottamatta. Mutta hiomalla saatiin loputkin maalinrippeet poistettua. Joskus tämä on kyllä hiukan mysteerinen ala. Sitten kun pinnasta oli maalit poistettu ja kaunis tammipuupinta saatu esiin ja sen pinta hiottua, olikin vesipetsauksen vuoro. Petsauksessa käytettiin tumman tammen- ja hiukan muotiruskea petsivärin sekoiteusta. Sen jälkeen olikin shellakan levittämisen vuoro. Shellakka lakkahan on etanolin ja sellaisen ötökän kuin kikeliinikirvelin tuottaman kakan (joka hartsiutuu) seos. Hyhhyh... Kaikenlaisia aineita nuo restauroijat käyttävätkin työssään. Shellakka kuivahtaa nopeasti pintaan levittämisen jälkeen mutta seuraavaa lakkauskerroksen levitystä varten täytyykin odottaa tunti, jotta pinnasta tulisi hyvä. Noita shellakkakerroksia levitettäänkin n. 10 kerrosta. Joskus vähemmän joskus enemmän, riiippuen halutusta kiiltoasteesta. Tässä tapauksessa levitettiin 8 kerrosta shellakkaa pöydän pintaan. Muutaman lakkauskerroksen välissä pinta hiotaan kevyesti erittäin hienolla hiomapaperilla. Mutta voihan surkeutta! Tuossa pöydän kanssa ensimmäisellä hiomakerralla kaverini hioi hiukan liian karkealla hiomapaperilla lakattua pintaa ja pieniin paikkoihin pöydän kannessa tulikin pienen pieniä alueita, joista petsaus hioutui hiukan pois. Kaverini yritti paikata ensin noita pieniä aluita, mutta ne alkoivatkin häiritä sitä liikaa, joten se päätti poistaa jo lakatut shellakka kerrokset ja petsin ja tehdä petsauksen ja lakkauksen alusta uudestaan. Näin voi joskus käydä parhaimmillekkin meistä. Toisella kerralla se shellakointi ja välihiominenkin meni nappiin ja kahdeksan shellakka kerroksen jälkeen viimeiseksi levitettiin pöydän pinnalle Liberonin väritön antiikkivaha. Lopussa sitten yhdessä nautiskeltiinkin kaverini kanssa parvekkeella riiputuolissa. Tälläiset olivat minun turinani tällä kertaa. Nähdään seuraavalla kerralla -Protoni p.s. Voit katsoa lyhyen videon tuosta pöydän työprosessista Youtubesta ja voit myös tutustua kaverini kirjoituksiin Buy Me a Coffeessa.
0 Comments
Leave a Reply. |
Kirjoittaja
Seepiaketun mainio assistentti Protoni kirjoittelee täällä erilaisista asioista Seepiaketun maailmasta. Arkisto
September 2024
Aiheet
|